Ajattelin tänään, että kun kuitenkin jaan koko elämäni tuhansien tuntemattomien kanssa, miks en sitten kirjoittais teille tutummillekin tyypeille jotain, kun jokainenhan on jo huomannut, että mua on ihan mahdoton saada esim. puhelimella kiinni. Itseasiassa mä vihaan koko helvetin kapistusta, eikä mua haittais tippaakaan sen poisheittäminen, mutta toisinaan sille on vielä käyttöä joten pidän sen vielä.

Kello on taas joitain miljoonia, ja mä istun täällä. Matti meni nukkuun jo tuossa aikasemmin, mua ei vaan väsytä. Tai no ehkä väsyttää, mutta ei nukuta, enkä jaksa lähtee pyöriin sänkyyn kun sit menee vaan hermot. Tänään oli kyllä suht vammanen päivä, oli sellanen kitkanen olo, ja kylläpä sitä sit taas vähän äyskittiinkin, mutta onneks Matti ymmärtää, että tää kevät nyt on vähän tämmöstä. On kuitenkin pitkä talvi takana, ja kaikki on vitun innoissaan kun aurinko paistaa ja ne saa uutta energiaa ja jippii! Mun tekis mieli laittaa jätesäkit ikkunoihin ja haistattaa vittua koko keväälle. Kamoon.

Ne tatska-messut ois sit niinku ens kuun 25. ja mähän en sinne kerkee. Pablo on töissä ja mun kuva ei oo valmis, siitä just lähti rupi ja nyt alkaa se vittumaisin vaihe, kutina ja kaikki muu. Mut onneks tota punasta ei nyt tähän kuvaan sit välttämättä tuu enää ku kerran. Seuraaviin kuviin en kyl ota noin paljon punasta... Vois kyl tänne laittaa noista kuviakin, en oo galleriaan tai muualle viittiny, menee niin heruttamiseks et oksettaa. (Jonku pitäis oikeesti komentaa mut nukkumaan.)

Ladyhawken hyvin valittuihin sanoihin on hyvä lopettaa:

Sick of all that we have to be in this life
Gimme all that you have
Gimme what you like
Waiting here for a fool to begin his life
And you, you try to remember
Flipping coins from a tin
Till he feels the night
And you, you try to remember

Good night, Elvis has left the building.