Täällä taas. Hankalaa kirjoittaa suomeksi kun on tottunut jo englantiin, se tulee jotenki niin luonnostaan jo.

Ms. Black julkaisi ensimmäisen GRAWR magazinen numeron, ja se oli täyttä rautaa. Siellä oli hyviä pointteja naisista, ja ennakkoluuloista joista jokainen vahva ja itsenäinen nainen saa kärsiä. Kummastippa se vaan menee vieläkin niin, että jos nainen tietää tasantarkkaan mitä tahtoo ja arvostaa itseään, käytetään sanaa Bitch. Jos on seksuaalisesti itsevarma eikä häpeä sitä, on Slut. Ja harmittavinta tässä on se, että useimmiten kun noita sanoja käytetään loukkaavassa merkityksessä, niiden käyttäjänän on nainen. Itsenäiset, vahvat ja itseään arvostavat naiset eivät olekaan enää uhka miehille, vaan naisille. Onko se kateutta vai mitä? Tiiän toki, että toisten miehiä varastavia naisia on, mutta jos suhde on hyvällä pohjalla, niistäkään ei tarvii huolehtia. Itsevarma on synonyymi kauniille ja haluttavalle, ikään, fyysiseen kuntoon ja muuhun katsomatta.

M tuossa rakentaa terassia, mä oon lähinnä henkisenä tukena tupakka askin ja tietokoneen kanssa. Ajatuksia ja ideoita pyörii päässä satoja, oman ateljeen sisustamisesta maalaamiseen ja kuvanveistoon. Mietein jopa, että olisko mulla niin paljon sanottavaa, et voisin alkaa julkaseen omaa lehtistä maailmasta, naisista, musiikista ja tatuoinneista. Nyt se saa ideana oottaa ja muhia, on tulossa kiire kesä töissä. Onneks mä rakastan mun työtä, ei tunnu pahalta ollenkaan olla kaikki lämpimät päivät sisällä. Mulla on yksi ihana tyttönen koekaniinina, tehtiin viime viikolla taas yksi lävistys mitä en ollut vielä koskaan laittanu, ei jännittäny eikä hirvittäny, oon saanu itsevarmuutta huimasti. Kävi ensimmäinen venytystä toivova tyttö, olisi tahtonut 4mm reiät samantien, suosittelin kuitenkin milliä kerrallaan, ettei jää rumia arpia.

KESÄ!! Ihanaa et tulee lämmin, ei tarvii laittaa kasoittais vaatteita päälle kun lähtee jonnekin, puhumattakaan siitä et saa viilettää ilman kenkiä! Ja onneks töissä ei tarvii olla niin muodollinen, saa hullutella vaatteiden ja meikkien kanssa just niin paljon kuin tahtoo.  

Nyt mä alan tekeen jotain muuta kyllä... Naisena kuitenkin on pyykkejä ja siivousta jokavälissä...

See you!

Aamu meni ihan samalla tavalla ku kaikki muutki aamut, ja aurinko paistoi, mä olin niin onnellinen. Matti lähti töihin yhen maissa ja ajattelin et siivoon yms, mut sit Matti tuli meseen ja sanoi, että yhden kaverin eessä oli ambulansseja. En ajatellu siitä vielä mitään. Myöhemmin kuulin että yks meidän ystävä kuoli. Koko auringonpaiste tuntu niin väärältä tälle päivälle.

Oon pyörinyt ympäri kämppää, siivonnu ja touhannu, koska jos pysähdyn, mun pää sekoo. Tahtoisin olla yksin, mennä piiloon sängyn alle, mutta tää koskee meitä kaikkia, melkein jokaista ihmistä jonka tunnen, joten piiloon meno ei auta. Tuntuu et pitää pitää itteni kasassa muitten takia. Ja tosiasiahan on, että kun kaikki kaatuu päälle, mä oon yleensä se joka on vikana pystyssä. On jotenki niin tottunu. Vaikka tää ei oo eka kerta kun multa kuolee läheinen ihminen, tähän ei totu ikinä. Kaikkeen muuhun paskaan tottuu, mut tää tulee aina yhtä yllätyksenä, ja tuntuu joka kerta yhtä pahalta.

Nyt pitää mennä ja kasata ittensä, pojat pääsee kohta töistä, ja sit joutuu puhua asioista. Wish me luck.

Eikä ihan vähään aikaan oo tullu käytyä, on ollu niin kiireinen vuosi, että oksat pois!

Lopetin koulun ja löysin unelmien työpaikan, Matin kanssa asiat on paremmin kuin koskaan ja viihdyn omissa nahoissani huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten --- tai koskaan ennen. Life's good Kiva kun kerrankin tahdon olla juuri minä, juuri tässä elämässä, juuri näiden ihmisten kanssa. Jätin masennuslääkityksen kokonaan pois viime kesänä, meillä oli Matin kanssa hankala vaihe, ja mietittiin et jatketaanko yhdessä vai erikseen. Kun päätettiin jatkaa yhdessä, Matti otti itse selvää kaikesta tuosta tunne-paskasta ja muusta, ja sen jälkeen me ollaan ymmärretty toisiamme huomattavasti paremmin, ja ollaan saatu elämä oikeille raiteille. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että teen töitä siihen malliin kuin henkisesti voimia löytyy, ja muukin elämä on rytmitetty aika lailla sen mukaan, mikä on meille paras. Ei jakseta enää välittää siitä, miten "normaalit" ihmiset tekee asiat, vaan tehdään ne sillä tavalla kuin se on meille paras ja helpoin. Ja se meinaa sit sitä, ettei mun tarvii syödä lääkkeitä ja yrittää tehdä itestäni jotain mitä en ole, vaan saan olla just oma itteni kaikkine hyvine ja huonoine puolineni.

I think I don't have to try to change the hard things in my life, I just have to learn to live with them. - And so does everyone else. I'm tired of saying sorry all the time, I'm tired of denying who I am. If you can't handle it - too bad.

I think I'm the happiest depressed human ever. All the basics are good - close to perfect - but I think I'm in love with my sadness as some wise guy has said. My power comes from my sadness and anger, so as long as I'm not killing myself, this is a keeper. I've faught it so many years, so maybe it's time to try to live with it for change?

Oon ottanu uusia kuvia, isoin on reiteen tulossa, vähän kesken vielä. Oon istunut nyt reipas 8 tuntia, ja vielä olis joku 4 jälellä. Laitan kuvia heti kun saan koneelle ne.

Nyt meen leikkiin kotia, mut I'll be back!

Piti/teki mieli kirjottaa jo eilen ja tänään aikasemmin, mutta kun ei millään oo taas kerenny.

Jonkunnäköstä flunssaa/lämpöä ilmassa, palellut koko päivän ihan sikana ja nokka ja silmät vuotaa. Mä jo luulin et vältyn tältä, kun niin harvoin oon sairaana. Noh, en mä kuole, mitä nyt salille meno jäi.

Oon tässä miettiny jo monta päivää kuin sikana mua ärsyttää ihmiset jotka kuvittelee tuntevansa mut. Se, että on tuntenut mut joskus, ei meinaa sitä että tuntisi mut nyt. Mä oon muuttunut aika paljon viimesen 4 vuoden aikana, en enää edes ite tunnista itteeni, ja jaksan uskoo, että vaan parempaan ollaan menossa. En ehkä oo enää niin seurallinen tai avoin, mutta pidän salaisuudet sitäkin paremmin, en juoruile enkä siedä että mulle juoruillaan. Kaikenlisäks oon opetellu tulemaan toimeen kaikkien kanssa - niidenkin joista en erityisesti tykkää. Jos mä haluan olla kaikessa rauhassa oma itseni ja en halua että mun asioista puhutaan, mun on sillon tehtävä muille ihan samalla tavalla. Eikös sitä sanota, että sitä saa mitä tilaa? En mä edelleenkään usko, että muut lakkais kusettamasta, puukottamasta selkään ja puhumasta paskaa ihan vaan sen takia että mä lopetan, mutta voihan sitä yrittää. Kun kaikki älyäis, että tässä on vuosia välissä, ja mua ei ehkä enää kinnosta samat asiat, enkä enää välttämättä omaa samoja arvoja ku sillon aikasemmin. Nykyään sitä keskittyy omiin läheisiin ja omaan elämäänsä - uskokaa pois, tässä on ihan tarpeeks ja vähän liikakin. Vaan mistäpä ihmiset vois tietää, kun en mä ikinä sano mitään...

Tänään on ollu suhteellisen vaihteleva päivä, heräsin suht hyvällä tuulella, mutta olinkin pahalla päällä jo ennenku kerkesin huomata. Sit se helpotti hetkeks, mutta sen jälkeen alko ahdistaan ihan sikana. Huomaa, että lääkkeet vaikuttaa jollain tapaa, koska ennen sitä oli kokoajan vaan tasasen masentunu, nyt sitä on sentään välillä hyvällä tuulella. Ei se vielkään mitään herkkua oo, mieliala vaihtelee laidasta laitaan monta kertaa päivässä, mutta ainakin on vähän vaihtelua :P

Dirt loppu ällöttävään kohtaan, en tiiä millon se jatkuu, mutta onneks on aina keinoja. Mietittii, et kuin moni jaksais kattoo esim. Salkkareita jos ne tulis vaan kerran viikossa.. Ei varmaan moni. Enivei, eksyin aiheesta.

Mistä johtuu, että joku muu on jo sanonut kaiken aikasemmin, ja yleensä vielä paremmin ku ikinä ite osais? No anyway, pikkupätkä Nine Inc Nailsia tähän loppuun. Good night to all.

I'm becoming less defined
    As days go by
    Fading away
    (Well you might say)
 I'm losing focus
    Kind of drifting into the abstract
    In terms of how I see myself
    Sometimes I think I can see right through myself

Less concerned about fitting into the world
    Your world, that is
    Because it doesn't really matter
    Anymore
    None of this really matters anymore

   Yes I am alone
    But then again I always was
    As far back as I can tell
    I think maybe it's because
    Because you were never real to begin with
    I just made you up
    To hurt myself
    And it worked
    Yes it did

    There is no you
    There is only me
    There is no fucking you
    There is only me
    Only

    Well the tiniest little dot caught my eye
    And it turned out to be a scab
    And I had this funny feeling
    Like I just knew it's something bad
    I just couldn't leave alone
    And I kept picking at that scab
    Like it was a doorway trying to seal itself shut
    But I climbed through

    And now I'm somewhere I am not supposed to be
    And I can see things I know I really shouldn't see
    Now I know why
    And now I know why
    Things aren't as pretty
    On the inside

    There is no fucking you
    There is only me
    Only

Nyt on just se aika kun pitäs kääntää kelloo.

Aamulla heräsin kauheeseen painajaiseen, itkukshan se meni. Matti oli jo noussu, kipsuttelin sit alakertaan itku silmässä. Eipä noille oikein mitään voi, enkä mä tiedä miten voisin reagoida uniin edes vähän rauhallisemmin. Viime aikoina ei kyllä montaa painajaista oo näkynyt, mutta kaikkia muita unia kyllä, ja ne vaivaa mua ihan yhtä lailla, jollei enempiki. No can do.

Oltiin Jannella tänään, otin siltä iiiison nipun tatska-lehtiä lainaan, saa vähän uusia ajatuksia ettei pyöri aina niitten samojen kuvien ympärillä. Lisäks tottakai hain ne britneyn videot mitkä jannen ihana nettiyhteys soi minulle! jeij! tosin unohdin kyllä mun muistitikun sinne, mutta nyt tikulta löytyy britneys videography (miinus if u seek for amy) sit Bushin yks levy ja Pearl Jamin ja Alice in Chainsin Alone. Ei jaksa oottaa et saa sen tikun sit himaan asti.

Tässä sidukkaa tissuttelen (peräti yhtä pulloo) aattelin et jos sais nukuttua paremmin. Pitää viel käydä tuol paril sivul seikkaileen ja sit vois hipsiä nukusteleen... Vitsit et mä rakastankin nukkumista.