Piti/teki mieli kirjottaa jo eilen ja tänään aikasemmin, mutta kun ei millään oo taas kerenny.

Jonkunnäköstä flunssaa/lämpöä ilmassa, palellut koko päivän ihan sikana ja nokka ja silmät vuotaa. Mä jo luulin et vältyn tältä, kun niin harvoin oon sairaana. Noh, en mä kuole, mitä nyt salille meno jäi.

Oon tässä miettiny jo monta päivää kuin sikana mua ärsyttää ihmiset jotka kuvittelee tuntevansa mut. Se, että on tuntenut mut joskus, ei meinaa sitä että tuntisi mut nyt. Mä oon muuttunut aika paljon viimesen 4 vuoden aikana, en enää edes ite tunnista itteeni, ja jaksan uskoo, että vaan parempaan ollaan menossa. En ehkä oo enää niin seurallinen tai avoin, mutta pidän salaisuudet sitäkin paremmin, en juoruile enkä siedä että mulle juoruillaan. Kaikenlisäks oon opetellu tulemaan toimeen kaikkien kanssa - niidenkin joista en erityisesti tykkää. Jos mä haluan olla kaikessa rauhassa oma itseni ja en halua että mun asioista puhutaan, mun on sillon tehtävä muille ihan samalla tavalla. Eikös sitä sanota, että sitä saa mitä tilaa? En mä edelleenkään usko, että muut lakkais kusettamasta, puukottamasta selkään ja puhumasta paskaa ihan vaan sen takia että mä lopetan, mutta voihan sitä yrittää. Kun kaikki älyäis, että tässä on vuosia välissä, ja mua ei ehkä enää kinnosta samat asiat, enkä enää välttämättä omaa samoja arvoja ku sillon aikasemmin. Nykyään sitä keskittyy omiin läheisiin ja omaan elämäänsä - uskokaa pois, tässä on ihan tarpeeks ja vähän liikakin. Vaan mistäpä ihmiset vois tietää, kun en mä ikinä sano mitään...

Tänään on ollu suhteellisen vaihteleva päivä, heräsin suht hyvällä tuulella, mutta olinkin pahalla päällä jo ennenku kerkesin huomata. Sit se helpotti hetkeks, mutta sen jälkeen alko ahdistaan ihan sikana. Huomaa, että lääkkeet vaikuttaa jollain tapaa, koska ennen sitä oli kokoajan vaan tasasen masentunu, nyt sitä on sentään välillä hyvällä tuulella. Ei se vielkään mitään herkkua oo, mieliala vaihtelee laidasta laitaan monta kertaa päivässä, mutta ainakin on vähän vaihtelua :P

Dirt loppu ällöttävään kohtaan, en tiiä millon se jatkuu, mutta onneks on aina keinoja. Mietittii, et kuin moni jaksais kattoo esim. Salkkareita jos ne tulis vaan kerran viikossa.. Ei varmaan moni. Enivei, eksyin aiheesta.

Mistä johtuu, että joku muu on jo sanonut kaiken aikasemmin, ja yleensä vielä paremmin ku ikinä ite osais? No anyway, pikkupätkä Nine Inc Nailsia tähän loppuun. Good night to all.

I'm becoming less defined
    As days go by
    Fading away
    (Well you might say)
 I'm losing focus
    Kind of drifting into the abstract
    In terms of how I see myself
    Sometimes I think I can see right through myself

Less concerned about fitting into the world
    Your world, that is
    Because it doesn't really matter
    Anymore
    None of this really matters anymore

   Yes I am alone
    But then again I always was
    As far back as I can tell
    I think maybe it's because
    Because you were never real to begin with
    I just made you up
    To hurt myself
    And it worked
    Yes it did

    There is no you
    There is only me
    There is no fucking you
    There is only me
    Only

    Well the tiniest little dot caught my eye
    And it turned out to be a scab
    And I had this funny feeling
    Like I just knew it's something bad
    I just couldn't leave alone
    And I kept picking at that scab
    Like it was a doorway trying to seal itself shut
    But I climbed through

    And now I'm somewhere I am not supposed to be
    And I can see things I know I really shouldn't see
    Now I know why
    And now I know why
    Things aren't as pretty
    On the inside

    There is no fucking you
    There is only me
    Only